Uutta

Hellurei! Syksy on käynnistynyt ja treeneissä siirrytty jo eteenpäin tauon jälkeen. Viime viikot olen viettänyt uusien kotisivujeni parissa ja nyt ne alkaa olemaan valmiit. Sivuilta löytyy verkkokauppa, josta voi ostaa fanituotteita ja tietysti joitakin valmennusratkaisuja. Nyt pinnalla Giro d´Espoo -valmennuspaketti. Ilmoittautuminen ryhmävalmennukseen on alkanut!
Suurimman osan valmennusratkaisuista teen personoidusti jokaisen asiakkaan tavoitteiden mukaan. Kannattaa siis rohkeasti kysyä lisää!

Blogi siirtyy myös pikkuhiljaa tuolle kotisivulleni ja luvassa on kaikenlaista mehukasta luettavaa.

Kaikki siis tervetuloa kotisivuilleni!

Miten meni tempo? No sen voi lukea täältä: http://yle.fi/urheilu/suomalaispyorailijat_aloittivat_mm-urakkansa_italiassa/6848665

Huomenna päästään tutustumaan maantien rataan. Pari välipäivää ja lauantaina sitten polkaistaan reilu 140km maantieajoa. 

Matkustaminen on kyllä aina väsyttävää. Sunnuntai meni käytännössä kokonaan reissaamisessa kun päivällä lähdettin ja koko päivä tehtiin lähtöä pakkailujen yms touhun parissa. Myöhään illalla saavuin Italian Toscanaan, Montecatini Terme-kaupunkiin. Paikka on entuudesta tuttu, täällä on asuttu vuosittain Giro di Toscanan aikaan. Vuonna 2004 asuin alueella Praton kaupungissa ja silloin tuli myös pyörähdettyä usein täällä suunnalla.

Hotelli on hyvin perinteinen italialainen vanha hotelli: huoneista kuuluu läpi ja kaikki on hyvin pelkistettyä.  Siinä oikeastaan hyvin tiivistetysti mielipiteeni. Ensimmäisenä yönä pääsin nukkumaan vasta klo 24 jälkeen kun viereisessä talossa pidettiin tanssit ja musiikki pauhasi täysillä. Edes korvatulpat eivät pitäneet meteliä poissa vaan kaikki kuului läpi. Karseeta. Ihan jännittää miten ensi yön kanssa käy: tiistaina pitäisi kuitenkin ajaa MM-tempo ja uni olisi hirmuisen tärkeää. Jos jotain positiivista: onneksi pauhu loppui klo 24 eikä 04.... Aion kyllä hakea apteekista vielä varmuuden vuoksi toisenkin parin korvatulppia.

Ruokahan on hyvää, sen nämä italialaiset osaa paikassa kuin paikassa. Pastaa ahdetaan nyt napaan tiuhaan tahtiin polttoaineeksi kisoja varten. Tempon reittiä ei päästy tutustumaan, sillä järjestäjät ilmoittivat italialaiseen tyyliin vasta torstaina että lauantaina aamupäivällä pääsee tutustumaan reitille. Kaikki matkasuunnitelmat oli jo tehty ja tosiaan sunnuntaina vasta olin perillä. Nyt menee sitten ihan "ummikkona" ajo läpi, mutta sen verran olen tutkinut reittiä kartalta, että tiedän siellä olevan jos jonkinmoista mutkaa ja käymme jopa pyörähtämässä Firenzen Duomon edessä. Toivotaan, että on leveää tietä. hyvää pintaa ja selkeästi merkittyä. Eipä toki ole ensimmäinen kerta kun menen aika-ajoon tutustumatta reittiin. Kovaa pitää joka tapauksessa mennä.

Säät on kesäisen lämpimät ja lämpöä riittää tuleville päivillekin. Kyllä kelpaa! 

Huomenna sitten mennään! Klo 14:52 virallinen starttiaika, lähemmäs 50 osallistujaa päässyt mukaan. :) Nyt ei auta muu kuin nostaa jalat ylös ja lepäillä.

No niin. Luulin että MM-kisoja voi seurata Eurosportilta, mutta eipäs voikaan. Menetimme sen ainoan kerran vuodesta kun naisten pyöräilyä näkisi telkusta. Voevoe....

Jos taivaskanavia ei löydy riittävästi, täytyy olla taitava netin käyttäjä, jos haluaa seurata kisoja. Täältä kaikki tv-kanavat ja nettistreamit. Vaihtoehtoja on, toivottavasti onnistuu!!

Nyt pyörän pesuun, pakkaamiseen, ja lentolippujen tulostamiseen!! Täältä tullaan, Firenze!

Viikko aikaa MM-kisoihin. Kaikki voitava on nyt tehty ja on aika vain odotella H-hetkeä. Matkalaukkuihin pakataan nyt sitten vain maajoukkuevaatteita, MM-kisoissa kun ei ajeta tiimeittäin. Kaunista sinivalkoista siis odotettavissa!

UCIn säännöt ovat kyllä arvokisoissa todella epäreilut: isoista pyöräilymaista saa lähettää maantieajoon täyden kuuden-kahdeksan ajajan joukkueen, pienet maat kuten Suomi saavat lähettää vain kolme. Meitä naisia lähtee kaksi. 

Tällä viikolla onkin ollut tapetilla MM-valinnat. Mitään yhtenäistä valintakaavaa ei ole ollut, ja närää on, ainakin itsessäni, herättänyt se, ettei 18- sarjasta ole kuin yksi ja 23-sarjalaisia ei ole mukana yhtään. Puhutaan, ettei ole näyttöjä tai ei pysytä porukan mukana. Harmillinen asenne. Olen täysin nuorison puolella ja mielestäni tyttöjä ja poikia pitäisi lähettää täydet joukkueet. Olen itsekin ajanut joskus junnusarjassa ja silloin, vaikka olin MM vitonen maantiellä, kohtasin tätä samaa arvostelua kun tuli puhe arvokisoihin lähtemisestä. Underit ja monet 18-sarjalaiset ovat saaneet näyttöjä, liiton pitäisi vain aktiivisemmin olla seuraamassa tuloksia ja sitten rohkeasti anomassa villejä kortteja UCIlta. Tapahtuu, jos on halua.

Nuorena olemisessa on se kurja puoli, että se aika menee nopeasti ohi. Joku vuosi huomaakin, ettei sarjana ole enää juniorit vaan elite. Jotta into treenata ja motivaatio kehittyä säilyisi aikuisiälle asti, tulisi junnuja kannustaa eteenpäin, ei lytätä. Jos ei pääse kv kisoissa maaliin, mutta on maamme parhaimmistoa, so what: on DS:n eli joukkueen johtajan tehtävä asettaa tälle kuskille tehtävä ajoon. Joskus, ja aika usein, voi olla taktisestikin perusteltua, että jonkun ajajan työ päättyy esim 50km jälkeen. Siihen asti tämä ajaja on tehnyt oman työnsä. Joukkueen ykköskuskista pidetään huolta, tuodaan pulloja ja autetaan esim välinerikoissa tms. Isot maat tekevät näin ja siksi ne on valovuoden edellä meitä. Niillä on hiton hyvät valmentajat ja johtajat, jotka tajuavat että pyöräily on joukkuelaji. Ei pyöräilymaa Italiallakaan ole joukkueessa pelkkiä voittajia. Toiset ajajat "uhrataan", jotta tiimikapteeni voittaisi. Se on pyöräilyä parhaimmillaan, ja inhottavimmillaan.

Maantiekisoissa voi myös käydä tuuri: että oletkin mukana siinä oikeassa junassa, joka pääsee irti. Tottakai voi myös olla epäonnea kuten itselläni viime vuonna. Mutta mitään ei tapahdu ennen kuin on oikeasti mukana kisoissa. Kotona voi vain jossitella.

Nuorena joukkueeseen kuuluminen kannustaa myös jatkossakin olemaan porukalla kisoissa. Suomeksi: joukkuehenki kasvaa. Ja kun omaa duunia on arvostettu, ja on oman osuutensa hoitanut mallikkaasti nostaa se itsetuntoa kummasti. Edelleen, pyöräkisat voitetaan ja hävitään joukkueena.

Jos junnuja ei kannusteta eteenpäin, loppuu into. Ihan varmasti. Harmi Suomen junnu-tyttöjä ja poikia kohtaan. Toivon vain että into säilyy ja näytön tahto lisääntyy!!! Pysykää lujina!

Ensi viikon ohjelmasta: tiistaina 24.9 ajan aika-ajon. Ensimmäinen ajaja lähtee klo 14:30 paikallista aikaa. Lauantaina 28.9 maantieajo. Kumpikin ajo tulee Eurosportilta, josta ajoja voi sitten seurata kotisohvilta. Rataprofiilit, aikataulut yms www.toscana2013.it tai www.velofocus.com

Kisakuumeeseen fanitavaraa: fanikortteja, juomapulloja, reppuja yms. voi käydä ostamassa www.kiririnki.fi Samalla tuet koko rahan edestä valmentautumistani kohti ensi kautta!

Kisakalustona tempossa tuttu ja turvallinen Gir's aika-ajopyörä ja Itä-Helsingin Pyörähuollon kiekot. Tällä järjestelmällä voitin SM-kultaa kesäkuussa.

Maantiellä tiimin pyörä Cipollini, ja todennäköisesti kuitenkin omat kiekot alla. Cipollinilla vedetty kovaa kausi 2013: Giro del Trentino 3. sija ja 13. sija sekä Giro d'Italian kuudennen etapin sprinttivoitto. Kalustosta ei siis ole kiinni, nyt vaan toivotaan hyvää jalkaa. Maanantaina päivitetään ensitunnelmia tempon rataan tutustumisen jälkeen ja sitten tietysti tempon jälkeen tiistaina voi lukea miten se nyt sitten lopulta meni.

Treenileiri jatkuu. Näin siestan lomassa ajattelin hieman avata millainen on pyöräilijän normaalipäivä.

Hyvin nukutun yön jälkeen herätään ilman herätyskelloja aamupalalle. Katsastetaan säätilanne ja sen pohjalta tehdään vielä viime hetken päätökset päivän lenkistä. Jos sataa, odotellaan hieman lähtöä tai mennään trainerille. Joskus joutuu kuitenkin vetämään lenkin myös sateessa. Tänä keväänä tuli lenkkeiltyä aika paljon sadekelillä, kurjaa puuhaa mutta siihenkin tottuu. Jos ei muuta, niin sadelenkki auttaa sietämään paremmin myös sateessa kisaamista. Viisaammat sanovat: "Toiset joutuvat ajamaan sateessa, toiset vain kastuvat." Asenne siis ratkaisee.

Aamupalan jälkeen laitetaan pyöräilyvaatteet päälle, pullot täyteen ajojuomaa ja taskut täyteen syötävää. Tarkistetaan vielä että pyörässä on kaikki ok ja lähdetään lenkille.

Lenkkejä on vaikka kuinka monenlaisia ja se mitä tehdään riippuu tietysti paljon siitä, missä kohtaa kautta mennään. On pitkää ja lyhyttä, nopeeta ja hidasta ja kaikkea siltä väliltä. Sitten on näitä päiviä kun treeni on imenyt kaikki mehut. Lenkin jälkeen ei ole puhettakaan että jaksaisi tehdä muuta kuin mennä päikkäreille.

Lenkiltä tullaan kämpille ja juodaan palauttavat juomat, käydään suihkussa, syödään hiilaripitoista ruokaa (joka yleensä uppoaa kestävyysurheilijalle ominaiseen pohjattomaan vatsaan) ja levätään. Lepoa ei voi liikaa korostaa: treenit kuluttaa paljon.

Iltapäivällä on useimmiten vapaata aikaa ja silloin lepäilyn ja syömisen lisäksi huolletaan lihaksia ja käydään ehkä kävelyllä, uimassa, kahvilassa tai shoppailemassa. Päikkärit on luksusjuttu, joista saa leireillä nauttia. Tiukkojen treenipäivien aikana ei vaan edes jaksa mitään muuta. Treenileirin idea onkin, ettei siellä tarvitsekaan jaksaa muuta: keskitytään "vaan" treenaamaan.

PK-kaudella treenejä on usein 2-3, joten aika menee iltaisinkin liikkuessa, mutta esim näin kisakautena treenataan vähemmän. Kisakausi myös vähentää muuta "palloilua": varsinkin tempoon valmistautuessa pitää ylimääräinen kävely ja kaupungilla pyöriminen sekä auringonotto jättää pois. Tästä johtuu myös se, ettei kisamatkoilla ehdi nähdä kohteesta juurikaan muuta kuin kisapaikan ja majapaikan. Kuulostaa tosi askeettiselta, mutta laji on herkkä ja jalat pitää pysyä iskussa ja olo terävänä. Tämä pätee kyllä oikeastaan lajiin kuin lajiin.

Leireillä tulee nukuttua tavallista enemmän. Nukkumaan mennään ajoissa klo 22-23, niin kuin mitkäkin urheilijat ikään. ;) Hyvin nukutut yöt on todella tärkeitä ja majapaikan pitää olla rauhallinen. Jokainen on varmasti kokenut kuinka yksikin huonommin nukuttu yö syö jaksamista seuraavana päivänä. Töitä ja peruspuuhailua jaksaakin vielä tehdä, mutta kovaa treeniä ei ihan tuurilla vedetä. Pidemmän päälle väsyneenä treenaaminen voi alkaa kääntyä itseään vastaan.

Ruokaa tietysti menee ihan kuin pohjattomaan kaivoon. Ja kaiken syötävän on kaiken lisäksi oltava hyvälaatuista eikä mitään eineksiä.

Illalla sitä taas syödään ja puuhaillaan mukavia tai esim venytellään. Myös pieni lihaskuntojumppa sopii iltaan tai heti aamuun.

Kisoissa ja etapeilla päivä etenee suunnilleen samanlaisena, mutta pyörän huolto jää mekaanikolle ja päivän muuhun ohjelmaan kuuluu enemmän lihashuoltoa, tiimin miitinkejä ja radan tutkimista. Lisää ohjelmaa ja tiukempaa aikataulua lisää mahdolliset siirtymät etapeilla. Pahimmillaan siirtymät ovat yli 500km/ päivä. Nämä siis tehdään ahtaasti autoissa heti maaliintulon jälkeen. Kisa- ja leirimatkoilla ehtii hyvin lukemaan kirjoja. Itse kirjoitan myös paljon sanoja ja tapailen melodioita, jotka sitten kotiin päästyäni toteutan studiolla. Nykyajan tekniikka mahdollistaa myös sen että koskettimet, treenibiisit yms kulkevat mukana joka paikassa. 

Arki onkin sitten asia erikseen. Arkena ohjelmaan tulee työ, perhe ja muut harrastukset ja kotityöt. Arjen aikataulutus on melko tarkkaa ja silloin nipistetään ainakin tuosta "vapaasta" heräämisestä. Eli aika usein päivä alkaa kellon pärinään, jotta kaikki asiat ehtii päivässä tekemään. Urheilija tai ei, eikös se niin aika monen meidän arki menekin..?

Leiri on potkaistu käyntiin ja ensimmäiset lenkit ajettu. Tässä vaiheessa kautta, kun arvokisoihin ja kauden päätökseen on enää pari viikkoa aikaa, treenaamisella ei oikeastaan saada enää kuntoa nostettua, vaan keskitytään enemmänkin hiomaan kauden aikana tehtyä työtä ja tekemään viimeistelyt huolella. Liikutaan erittäin herkällä treenijaksolla, jossa täytyy tietää mitä ja miksi tehdään. Turhalla höseltämisellä ja suunnittelemattomalla nykimisellä voi saada pilattua hyvänkin kunnon.

Positiivista saada teiltä lukijoilta viestiä ja ideoita aiheiksi! Mielelläni otan vastaan lisää kysymyksiä joihin vastailla ja joista saada lisää aihetta blogiin. :) Lupasin siis kertoa Bemer-kokemuksistani. Tämä aihe osui juuri oikeaan hetkeen, sillä olen käyttänyt Bemer-hoitoa todella tiuhaan viime aikoina. 

Tutustuin Bemer-hoitoon ensimmäisen kerran reilu pari vuotta sitten odottaessani toista lastani. Vaikka hoitomuotoa ja laitetta minulle esitellyt henkilö oli vanha tuttuni, olin todella skeptinen. En millään voinut uskoa kaikkia hoidon lupaamia vaikutuksia: stressi vähenee, keho ja mieli rentoutuu, maitohapot poistuvat, kivut vähenevät ja poistuvat, unen laatu paranee yms yms. Olin varma, että nyt minua vedätetään. Päätin kuitenkin kokeilla. Odotus oli siinä vaiheessa, että vatsa painoi todella paljon ja minulla oli melkoisia kipuja. Istuskelin 8min matolla, mitään ei näkyvästi tapahtunut. Mutta kun nousin ylös, kipu oli poissa! Siinä vaiheessa en enää miettinyt sekuntiakaan, vaan hankin laitteen ja olen tuosta päivästä asti käyttänyt Bemeriä monipuolisesti.

Suurin ensikertalaisen epäilyksiä herättävä asia Bemerissä on juuri se, ettei siinä tapahdu näkyvästi mitään. Se, jolla on jokin ongelma, henkinen tai fyysinen, huomaa vaikutuksen jos ei heti niin seuraavana yönä/päivänä. Suurin osa matolla käyneistä kertoo ensimmäiseksi huomioksi sormien ja varpaiden kihelmöinnin. Tämä johtuu siitä, että verenkierto aktivoituu ja yleisesti veri kulkee heikommin sormen- ja varpaiden päissä, joten aktivoitunut verenkierto huomataan. Hoitoajaksi riittää 8min, niin uskomattomalta kun se kuulostaakin! Tällä hoitomäärällä verenkierto on aktiivisempi kolmen päivän ajan! Pidempäänkin aikoja voi olla, näissä asioissa osaa auttaa hoitoa tarjoava henkilökunta, kouluttaja tms. Kuten mikä tahansa hoito, säännöllisesti käytettynä saa parhaat tulokset. Ja kun kerran toteaa, että homma toimii, löytyy 8min arjesta omaan hyvinvointiin varmasti,

Enimmäkseen käytän Bemer-hoitoa parantaakseni palautumista kovasta treenistä. Uni todellakin syvenee ja maitohapot liikkuvat vilkkaammin pois kehosta. Kovan treenin jälkeisiä lihaskipuja on nyt vähemmän. Myös lapseni ovat makoilleet kanssani matolla ja seuraava yö on nukuttu ilman yöheräilyjä. Nenän tukkoisuus, pääkivut yms. poistuvat Bemerillä, mutta olen huomannut myös että "kutkutteleva" flunssa puhkeaa hoidon jälkeen, eli kuona-aineet tosiaan lähtee liikkeelle. 

Tänä kesänä olen käyttänyt Bemeriä erityisen paljon. Giron jälkeen tein palauttavalla viikolla extra-paljon Bemer-hoitoja. Heinäkuussa Saksan kisoissa kaatumisen jälkeen käytin Bemeriä haavojen parantamiseen ja poikkeuksellisesti haavat paranivat nyt todella nätisti, ns hilseillen pois. Paranemisen etenemisen huomasin parhaiten siinä, että matolla käynnin jälkeen haavakohtia kutitti aivan hillittömästi. Nyt viime viikot olen käyttänyt Bemeriä lähinnä palautukseen.

Bemer sopii tosiaan kaikille vauvasta vaariin. Täytyy vain tietää mitä ohjelmaa käyttää. Bemer on lääketieteellisesti testattu ja hyväksytty, eli se on oikea hoitomuoto. Asiakkaanani on ollut paljon eri vaivoista kärsiviä ja hoidon tulokset ovat hämmästyttäviä. Paras tapa uskoa asia on todeta se itse niin kuin minulle kävi.